GEOKÄTKÖILY

Mitä se on?

- hauska harrastus, missä etsitään toisten kätköilijöiden piilottamia kätköjä (eli hyvinkin erilaisia purkkeja, joihin kirjataan oma käynti)

Miten?

- tarvitset älykännykän tai erillisen gps-laitteen (ja kynän ;-)

- kirjaudu geocaching.com-sivustolle (luo itsellesi nimimerkki sinne)

- etsi kartalta alue, missä kätköilet - löydät siellä olevat kätköt

- kätköstä saat sen sijainnin koordinaatteina, lisäksi muuta tietoa:  ainakin kätkön tyypin ja koon, ehkä vihjeenkin paikasta, tietoa talvilöydettävyydestä jne

- kun löydät kätköpurkin, kirjoita sieltä löytyvään logivihkoon tai -paperiin löytöpäivä ja oma nimimerkkisi (siksi tarvitset aina kynän mukaasi!)

- toimi huomaamattomasti, jotta kätkö säästyisi ilkivallalta

- kirjaa löytösi myös geocaching.com-sivulle kätkön tietoihin

Mikä hyöty?

- hauskaa tekemistä

- harrastuksena siitä hyvä, että voi harrastaa silloin kun itselle sopii, niin paljon tai vähän kun milloinkin sopii, yksin tai porukalla, voi helposti yhdistää muihin harrastuksiin ja menoihin

- tulee liikuntaa

- tapaa mukavia ihmisiä, toisia kätköilijöitä

- löytää paikkoja, mihin ei muuten ehkä tietäisi mennä (esim. hienoja luontokohteita)

- oppii monia asioita (esim. historiasta, paikallisista nähtävyyksistä)

- sopii kaikille:

* ikä - todellakin vauvasta vaariin

* mielenkiinnonkohteet - haluatpa liikkua luonnossa tai kaupungissa, etsiä esim. siirtolohkareita tai  kirkkoja

* kätköihin on merkitty maaston haastavuus - tiedät etukäteen, pääseekö kätkölle pyörätuolilla vai tarvitsetko esim. kiipeilyvälineet

 

Näistä osoitteista on hyötyä:

www.geocaching.com

www.geocache.fi

www.6123tampere.com (esim. Aloittelijan opas)

facebookissa: Suomen geokätköilijät

Geokätköilijä kertoo:

Tutustuin geokätköilyyn reilu kymmenen vuotta sitten. Ystäväni kätköili yhteisten reissujemme yhteydessä ja pari vuotta myöhemmin itsekin aloitin omalla nimimerkillä.

En koskaan olisi nähnyt ja kokenut sellaista, mitä kätköillessä olen. Olen mm. kiipeillyt puissa, könynnyt siltojen alla, ratkonut monenlaisia pulmia, oppinut historiasta ja maantiedosta valtavan määrän uusia asioita. Lisäksi olen käynyt paikoissa, joihin en koskaan olisi mennyt ilman geokätköä. Olen huomannut, että hienoja paikkoja löytyy hyvinkin läheltä. Niihin ei vaan muutoin tule menneeksi. Lisäksi osallistumalla yhteisiin tapahtumiin olen tutustunut uusiin ihmisiin.

Voin suositella geokätköilyä ulkoilusta ja retkeilystä pitäville. Sitä voi harrastaa ympäri vuoden, talvella lumi ja pakkaset tuovat siihen omat haasteensa. Silloin voi kotisohvalla lämpimässä ratkoa valmiiksi mysteerikätköjä. 

PEURAN POLUN AARTEET - Kotajärven kierroksen toteuttajat, osa 3

Isto Rahkila (s.1998, Hämeenlinna) on turkulainen taiteilija, joka työskentelee monialaisesti ympäristötaiteen, performanssin ja äänitaiteen kentällä. Hänen taiteelleen tyypillistä on väliaikaisuus sekä käsitteellinen lähestymistapa. Ilmaisultaan hänen taiteensa on selkeää sekä minimalistista. Rahkilan taiteeseen vahvasti vaikuttavia tekijöitä ovat luonto, kansanperinteet, fluxus-liike ja zen-filosofia.

Ympäristötaiteen saralla Rahkila työskentelee suuren osan ajastaan ulkona ja suosii teoksissaan vain luonnonmateriaaleja. Ulkona luonnossa työskentely on Rahkilalle keino palata takaisin itseensä sekä todellisuuden äärelle, kuin myös keino paeta yhteiskunnan ja kaupungin hälyistä rytmiä. Ympäristötaide on hänelle intuitiivista, luonnossa liikkumisesta ja oleskelusta kumpuavaa itseilmaisua, jonka taustalla vaikuttaa myös ripaus yhteiskuntakriittistä ajattelua.

Peuranpolun aarteet Kotajärvellä projektissa Rahkila työskentelee ilman ennalta tehtyä suunnitelmaa, rakentaen teoksensa metsästä löytyvistä irrallisista materiaaleista. Noin viikon ajan hän samoilee Kuivajärven metsissä ja tekee taidettaan nettiyhteyden ja sähköverkon ulottumattomissa. Maastossa hän liikkuu jalan ja tekee työnsä käsivoimin. Valmiit teokset sijoittuvat Kuivajärven vuokrakämpän läheisyyteen ja ovat nähtävissä siellä elokuusta syyskuun lopulle.

Mietteitä (Hyttynen hyttysen rinnalla)

• Luonnossa liikkuminen tuntuu kuin heräisin päiväunilta. Ilmavirrat ja niiden mukana kulkevat hajut. Lämpötilat, kosteus ja äänet. Maatuvat kasvit, eliöt ja kivien ikuisuus. Kehollisesti ja paljain käsin koettava luonto tuntuu tuovan mieleni lähemmäs todellisuutta ja elämän tosiluonnetta. Kyse ei ole romantisoinnista vaan pikemminkin vilpittömästä havainnoinnista. En voi sanoa että nautin luonnossa, jossa hyttyset seuraavat taukoamatta ja jossa sade piiskaa ja kylmyys tunkee luihin, mutta jos katson tilannetta epäitsekkäästä näkökulmasta, olen tyytyväinen siihen, että näin on. On mahdotonta sanoa että luonto olisi täydellinen tai epätäydellinen, mutta se on varmaa, että minun olemassaolostani se ei ole riippuvainen. Tämä luontokokemuksista kumpuava luonnonfilosofinen ajattelu johtaa vapauden tunteeseen, joka on osatekijä siihen miksi kaikesta epämukavuudesta huolimatta palaan luontoon yhä uudestaan ja uudestaan. Siellä koen saavani olla sitä mitä olen. Osa suurta kokonaisuutta, mitätön hiukkanen osana jatkuvaa muutosta. Hyttynen hyttysen rinnalla.

PEURAN POLUN AARTEET - Kotajärven kierroksen toteuttajat, osa 2

Jessica Koskela on viulisti, musiikkipedagogi ja yrittäjä Reisjärveltä. Hän työskentelee viulunsoiton opettajana, kuoron johtajana sekä muskari opettajana. Yrityksensä kautta hän mm. antaa viulutunteja, tekee keikkoja, vuokraa viuluja ja tuottaa Jousten Riemua! -jousisoitinkurssia. 

Muusikkona Jessicaa on kuvailtu monipuoliseksi tulkitsijaksi. Hän soittaa sekä akustista että sähköviulua yli genrerajojen. Hänen mielestään parasta tässä ammatissa on juurikin se, että saa tehdä monipuolisesti erilaisia projekteja. Kuulet Jessican soittoa Suomen luonnon päivänä Kotajärven kierroksella.

PEURAN POLUN AARTEET - Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus

Biodiversiteetillä tarkoitetaan monipuolista luontoa, johon kuuluvat kaikki maapallolla olevat eliölajit, niin lahottajahomeet, loispistiäiset, ruiskaunokit, ihmiset ja valaat ja kaikki maapallolla esiintyvät luonnonolosuhteet autiomaasta sademetsiin, pohjoisiin havupuumetsiin ja valtameriin. Eliölajien keskinäiset sekä eliölajien ja luonnon olosuhteiden väliset riippuvuudet ja vaikutusketjut ovat hyvin moninaiset ja yllättävät eikä niistä vielä ymmärretä läheskään kaikkea. Nämä riippuvuudet ovat syntyneet miljardien vuosien aikana ja tasapaino voi olla yllättävä ja herkkä. Jonkin eliölajin väheneminen voi aiheuttaa toisen, kilpailevan esimerkiksi samaa ravintoa käyttävän eliölajin lisääntymisen tai toisaalta vähenemisen, jos ensimmäinen laji onkin tämän toisen ravintoa. Riippuvuudet ovat suurimmaksi osaksi paljon monimutkaisempia ja monitekijäisiä ja siksi niitä voi olla vaikea nähdä.

Vanhaa kuusimetsää, kuva Jyrki Lilleberg

Moninaisuus toimii geenipankkina tulevia olosuhteiden muutoksia ajatellen. Laaja geenipankki auttaa lajeja sopeutumaan muutoksiin. Siksi ei riitä, että säilytämme jonkin eliölajin viimeisiä yksilöitä tarhoissa tai suojelualueilla. Jotta jokin laji olisi oikeasti elinvoimainen, tulee siitä olla jäljellä tuhansia yksilöitä erilaisissa olosuhteissa ja tarpeeksi laajalla alueella, jotta sen perimä olisi tarpeeksi muuntautumiskykyinen olosuhteiden muuttuessa. Vastikään kuoli viimeinen suippohuulisarvikuono. Oikeastaan laji menetettiin elinvoimaisena lajina jo paljon aikaisemmin. Silloin kun niitä oli jäljellä vain satoja maantieteellisesti pienellä alueella.

Koska emme tunne kaikkia eri lajien riippuvuussuhteita, on viisasta pyrkiä säilyttämään kaikki lajit ja luonnon olosuhteet elinvoimaisina. Jonkin näennäisesti vähäpätöisen lajin katoaminen voi aiheuttaa katastrofaalisen ketjureaktion. Ketjureaktio voi olla niin hidas, ettemme sitä tunnista ja näe yhteyttä. Oikeastaan emme tiedä, onko jo niin tapahtunut, kun ihmisen toiminnan vuoksi on useita lajeja kuollut sukupuuttoon. Jos jäljellejääneillä lajeilla on vahva ja laaja perimä, voi se mahdollistaa kadonneen lajin lokeron täyttämisen ja siten estää vaarallisen katastrofin yhden lajin kadotessa. Tämän vuoksi on tärkeää pitää huoli mahdollisimman laaja luonnon monimuotoisuus. Tällöin voi tulla tarpeelliseksi tarkoituksella lisätä vähentyneiden tietynlaisten luonnon olosuhteiden kuten esimerkiksi vanhojen metsien tai tietyn tyyppisten soiden määrää, jotta niissä elävät lajit pysyisivät elinvoimaisina. Nämä alueet eivät myöskään saisi jäädä eristäytyneiksi saarekkeiksi, vaan niissä elävien lajien pitäisi pystyä liikkumaan tai leviämään, jotta niiden perimä pysyisi mahdollisimman monipuolisena.

Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo, eli sitä pitää vaalia ja suojella, vaikka näyttäisikin siltä, että tietystä lajista on vain harmia. Kokonaisuuden kannalta kaikki lajit ja olosuhteet ovat tärkeitä. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on elämän suojelua.

 

Edesmenneen Veikko Lavin sanoja hieman muunnellen: 

Jokainen eliölaji on laulun arvoinen 

Jokainen eliölaji on tärkeä!

Teksti: Jyrki Lilleberg

PEURAN POLUN AARTEET - Kotajärven kierroksen toteuttajia, osa 1

Peuran polun aarteita etsitään ja esitellään Suomen luonnon päivänä lauantaina 26.8. Reisjärven Kotajärven kierroksella. Tapahtumat tarvitsevat tekijänsä, joten esitellään heitä sopivina annoksina tarkemmin. 

Osuuskunta Polku ja pitkoksen jäsenistä neljä ovat tällä hetkellä tiiviimmin mukana aarteiden metsästämisessä. Tässä heistä kaksi:

Heikki Susiluoma on taustaltaan maaseutututkija ja luonnossa liikkuja / luonnonsuojeluaktiivi. Siviilityökseen Heikki organisoi soiden ennallistuksia Hiilipörssi Oy:ssä.

Susiluoma asuu Jyväskylässä ja Peuran polun maisemat ovat olleet hänelle tärkeitä retkeilymaastoja vuosikymmenten ajan.

Ilkka Kuukka Lappeenrannasta on yhdistys- ja kulttuurikentän moniottelija. Peuran polku on tuonut myös suoluonnon pitkospuineen tutummaksi Saimaan puolisukeltajalle.

Ilkan työhistoriassa on vahva jälki valtion alueellisesta taidetyöstä ja taiteen moninaisuudesta. Tällä hetkellä Peuran polun aarteiden lisäksi Ilkka verkostoi eteläkarjalaisia järjestöjä, kuntia ja hyvinvointialuetta vahvistamaan maakunnan asukkaiden hyvinvointia.

Suunnittelutiimin ydinryhmään kuuluvat edellisten lisäksi osuuskunnasta Jyrki Lilleberg, Maaselän Latu ry:stä Helena Kinnunen ja Heli Hilliaho sekä ympäristötaiteilija Isto Rahkila. Heistä lisää tuonnempana, mutta suunnittelutiimi ottaa suunnittelun tosissaan:

Heikki, Jyrki, Heli, Helena ja Isto - ulkoilmaihmiset
olisivat ehkä Teamsin sijasta mieluummin - ulkona.

PEURAN POLUN AARTEET – Taiteillen kohti uutta auringonnousua

Olemme heräämässä ajatukseen, että kulutamme maapallon loppuun kiihtyvällä tahdilla. Päivä, jolloin kulutuksemme ylittää̈ maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonepäästöjä, aikaistuu vuosi vuodelta. Teollistuneen toiminnan - ja ajattelun - aikakaudella luonto on nähty lähes yksinomaan ehtymättömänä raaka-ainevarastona. On korkea aika murtaa jatkuvaan kasvuun tähtäävän kvartaaliajattelun kierre ja palata ajattelemaan kasvua jatkuvana uusiutumisena elinympäristömme asettamilla ehdoilla. 

Taide ja sosiaaliset rituaalit ovat olleet erittäin merkittävässä osassa ihmiskunnan luontosuhteessa. Luolamaalaukset ja peijaiset ovat liittyneet ihmisen haluun hallita ja/tai hyvittää luontoa, käydä keskustelua luonnon kanssa. Tähän päivään tuotuna asetelma on edelleen periaatteessa sama, mutta metsän henkien tyynnyttelemisen sijaan meidän tulee herättää omaa ajatteluamme ja muuttaa tapaamme elää luonnon kanssa. Ekologinen, eettinen ja osallistava ympäristötaide laajasti ymmärrettynä tarjoaa tähän mainion välineistön. Taiteen tekeminen ja taiteesta nauttiminen on inhimillinen ja luova tapa tutkia ilmiöitä ja löytää niistä uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Taide on kehittelyä ja uuden luomista ja siten ihmisen toiminnassa lähimpänä luonnon omaa toimintalogiikkaa. 

Metsä ja luonnossa liikkuminen ovat todistetusti ihmisen terveyteen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Peuran polku 77 kilometriä pitkänä ympäristötaidepolkuna tarjoaa mainion mahdollisuuden yhdistää liikunta, luonnon keskellä oleminen ja taiteen inspiroiva, voimaannuttava vaikutus niin kokijana kuin tekijänäkin sekä myös keskustelulle erilaisten luontonäkemysten välille.

Osuuskunta Polku ja Pitkos on saanut HAMA-rahoitusta Taiteen edistämiskeskuksesta selvittää miten Peuran polkua voidaan kehittää
1) alustana, jolla ympäristötaiteilijat, retkeilijät, luonnonsuojelijat, koululaiset, paikalliset asukkaat ja viranhaltijat tekevät yhdessä työtä lähiluonnon ja sen moninaisuuden puolesta,
2) työnä, joka auttaa ymmärtämään luonnon monimuotoisuuden merkitystä olemassaolollemme ja
3) yhteistoimintaverkostona, joka tulee jatkokehittämään, toteuttamaan ja ylläpitämään Peuran polun toiminnallista ja ympäristötaiteellista luonnetta,

ja täydennystä Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahastosta toteuttaa ensimmäinen interventio Suomen luonnon päivänä 26.8. Reisjärven Kotajärven alueella. Suuri kiitos rahoittajille!

Lopullisena tavoitteena on tehdä Peuran polusta elävä ja ajassa kiinni oleva vaellusreitti, jolla

• tutkitaan omaa luontosuhdetta

• toteutetaan ympäristötaidetta sen eri muodoissa

• toteutetaan säännöllisesti tapahtumia 

• tehdään tutkimusta

• ennallistetaan suoluontoa

• järjestetään koulutusta

• kehitetään ja edistetään vastuullista luontomatkailua 

• on taiteilijaresidenssitoimintaa 

Osuuskunta Polku ja Pitkoksen pitkän matkan tavoitteena on rakentaa yhteistoimintaverkosto, jolla on kiinnostus, innostus ja valmiudet tehdä tästä tavoitteesta totta.

Peuran polun aarteet

Todennäköisesti joskus vuoden 2016 aikana suotuisissa olosuhteissa leirinuotion äärellä syntyi ajatus Peuran polun vaellusreitin kehittämisestä Suomen - kenties Euroopan ja mahdollisesti koko maailman - pisimmäksi ympäristötaidevaellusreitiksi. Yhdyssana on pitkä, mutta niin on Peuran polun reittikin: 77 kilometriä Kivijärveltä Reisjärvelle ja "sivuosumareitit" kaupan päälle. Ympäristötaiteen monimuotoisuus sopii erinomaisesti oman luontosuhteen tutkimiseen ja syvälliseen pohtimiseen. Omat luontokokemukset ja -havainnot tarjoavat myös hedelmällisen maaperän dialogiin erilaisten näkökulmien välille.

Osuuskunta onkin oikonut jäseniään ja hankkinut rahoitusta Taiteen edistämiskeskuksesta ja Suomen kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahastosta toteuttaakseen yhteistyökumppaneittensa kanssa ensimmäisen osan Peuran polun upealle vaellusreitille unelmoitua Peura polun aarteet -kokonaisuutta. Pohjatyötä on tehty viime syksystä lähtien ja tämän kesän aikana toteutuu ensimmäinen tapahtuma Suomen luonnon päivänä lauantaina 26.8. Reisjärven Kotajärven reitillä. Peuran polun aarteiden etenemisestä kerrotaan tämän blogin lisäksi myös muilla some-kanavilla. Seuraamisiin!☺

Polku ja Pitkos - FB 

Maaselän Latu ry - FB 

© Pekka Hippi