Osana Peuran Polun aarteet -ympäristötaideprojektia toteutettiin kevätkaudella 2024 ympäristötaidejakso Reisjärven yläkoulun kanssa. Ympäristötaiteen äärelle kokoonnuttiin yhteensä viisi kertaa, joista neljä ensimmäistä etätoteutuksena ja viimeisellä kerralla lähitapaamisen muodossa. Kohderyhmänä olivat Reisjärven yläkoulun 7-luokkalaiset, yhteensä 30 oppilasta. Osallistujat olivat motivoituneita ympäristötaiteen jaksoon ja uudenlaiset lähestymistavat taiteeseen innostivat kokeilemaan ja heittäytymään. Palaute jaksolta oli kannustavaa ja rohkaisee varmasti ideoimaan tämänkaltaista yhteistyötä ja toimintamuotoja jatkossakin. Erityiskiitos kuvataideopettaja Sini Salmen-Kiljalalle ja projektin taidevastaava Ilkka Kuukalle sujuvasta ja hienosta yhteistyöstä projektin parissa.
Projektin lähtökohtana oli oman luontosuhteen tutkiminen ja lähiluonnon monimuotoisuuden havainnoiminen. Reisjärvellä on luonto läsnä ja ympärillä, joten näitä kysymyksiä oli helppo lähteä miettimään ympäristötaiteen keinoin. Jakson tarkoituksena oli myös syventää ajatusta siitä, mitä ympäristötaide voisi olla. Ympäristötaiteen jakson aikana omaa lähiympäristöä tutkittiin taidetehtävien avulla. Mietittiin esimerkiksi paikallisia kasveja, eläimiä, itselle tärkeitä paikkoja ja kotiseutusuhdetta. Haastettiin oppilaita katsomaan lähiympäristöä uusin silmin ja miettimään, mikä paikka voisi kaivata piristystä. Teeman ympärillä pohdittiin ja keskusteltiin yhdessä virittäytyen kunkin kerran luovaan tekemiseen. Omaa luontosuhdetta pohdittiin muun muassa kirjoittamalla ja piirtämällä. Oppilaille annettiin tietoa sopivien esimerkkien avulla ja tuotiin luonnonsuojeluajatusta lähelle omaa elinpiiriä.
Tehtäviä lähestyttiin monipuolisin taidetekniikoin, lähtöajatuksena erilaisiin välineisiin ja materiaaleihin tutustuminen, löytämisen ilo ja onnistumisen kokemukset sekä oivallukset. Taidetehtävien aiheina oli muun muassa ideoida ja toteuttaa oma uniikki “suojelukohde” savesta, tutkia akvarellijauhetekniikalla toteutettuna puiden heräämistä keväällä miettien esimerkiksi, miten voisi kuvata puiden lehvien lomasta siintävää valoa. Ulkona tapahtuneen värihavainnoinnin jälkeen oli puolestaan mukava lähteä luomaan taidetta yhteisömaalauksen keinoin. Isoille maalauspohjille loihdittiin pienissä ryhmissä vuorotellen värejä ja muotoja teoksen samalla rakentuessa. Yksilötyöskentelynä toteutettiin myös omat canvas-päällysteiset taidekirjat, jotka jäävät oppilaille muistoksi jaksosta ja joihin on mahdollista tallettaa ajatuksia ja kuvia jatkossakin.
Teemaa lähestyttiin myös taiteen hyvinvointivaikutusten kautta ja osallistujat saivat miettiä, kenelle he haluaisivat lähettää iloa taiteen keinoin. Sekatekniikalla toteutetuissa teoksissa kuvattiin yksityiskohtia omasta lähiympäristöstä ja teoksista koottiin kokonaisuudet kehystettäväksi ja lahjoitettavaksi oppilaiden toivomille kohderyhmille, kuten ikäihmisille. Teokset lahjoitettiin Reisjärven kunnalle sijoitettavaksi julkisiin tiloihin iloa tuottamaan.Toteutettiinpa ympäristötaiteen jaksolla myös Peuran Polun aarteet -ympäristötaideteosten nimeämisprosessi oppilaiden kanssa. Taiteilija Isto Rahkilan teokset saivat nimekseen Tukkimies ja Karvainen kaveri.
Projektin tarkoituksena oli tutustuttaa osallistujia ympäristötaiteen maailmaan. Taide ja kulttuuri tarjoavat elämyksiä ja tuottavat iloa kokijalleen. Niiden avulla on mahdollista edistää yhteisöllisyyttä sekä lisätä elinpiirin viihtyisyyttä. Taidelähtöisillä menetelmillä on monipuoliset mahdollisuudet vaikuttaa hyvinvointiin niin yksilötasolla kuin yhteisössäkin. Työskentelyn tarkoituksena oli rohkaista osallistujia luovuuteen, herättelemään aisteja, näkemään uusia asioita ja oivaltamaan yhdessä. Taide kumpuaa luovuudesta, jota meissä jokaisessa synnynnäisesti on. Luovan toiminnan avulla on mahdollista luoda kohtaamispaikka, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia ja jossa mahdollistuu yhdessä jakamisen ja vastavuoroisuuden kokemukset.
Ympäristötaide on rakennettuun ympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaiteella voidaan tarkoittaa myös tekoa, tapahtumaa tai prosessia. Näin ollen taiteilijan työkenttä ympäristötaiteen parissa voi olla hyvinkin laaja. Yhteisöllisen ympäristötaiteen parissa työskentely voi olla hyvin merkityksellistä niin taiteilijalle kuin ryhmällekin. Taidelähtöisissä ryhmissä toteutetun luovan toiminnan kautta voi saavuttaa tärkeitä yhteisöllisyyden kokemuksia ja ryhmän kautta voidaan tehdä näkyväksi jotain sellaista, mitä olisi yksin vaikea havaita. Taiteellisen toiminnan avulla voidaan tutkia esimerkiksi omaa identiteettiä, unelmia, kokemuksia ja näkemyksiä ympäröivästä maailmasta.
 |
| Yhteisömaalaus ympäristötaiteen jaksolta. Kisatien koulun 7A-luokan oppilaat |
Kirjoittaja:
Hilla Hautanen (FM) on eteläpohjalainen taiteilija, taidekasvattaja ja taidehistorioitsija. Taiteellisen työskentelyn muotoja ovat oman kuvallisen ilmaisun lisäksi muun muassa ympäristö- ja yhteisötaide. Luontevaa hänelle on työskentely erilaisissa taiteenalan projekteissa, myös taiteen kehittämis-, asiantuntija- ja luennoitsijatehtävät ovat lähellä sydäntä.
Teoksissaan Hilla pyrkii säilyttämään urbaanin ihmisen kosketuksen omaan luontoyhteyteensä, pohtimaan nykymaailmaa ja valintoja ekologiselta kannalta. Häntä kiehtovat asioiden ja ilmiöiden rajapinnat, yhdisteltävyys ja taiteen kokoava voima. Soveltava taide ja sen kautta vuorovaikutuksellisuus yhteiskunnallisten asioiden kanssa ovat häntä motivoivia työskentelyfilosofioita.
